lauantai 24. maaliskuuta 2018

California!!

Mun perheen vaihtamisen myötä pääsin mukaan mun uuden perheen jo aikaisemmin varaamalle lomamatkalle Californiaan! Oon aina unelmoinu pääseväni Californiaan enkä voi uskoa et nyt oon oikeesti käyny siellä! Tän matkan takia siis skippasin yhden viikon koulusta. Ja viel boonuksena sain ottaa mun hyvän kaverin mukaan matkaan! Hän on vaihtari Italiasta ja asuu about tunnin päässä missä asun, joten ei nähdä hirveen usein. Tän takia olin siis tosi innoissani matkasta jo etukäteen😃.

Me ajettiin autolla koko matka joten lähdettiin perjantaina heti koulun jälkeen ajamaan. Ajettiin about 5 tuntia + pysähdykset ja vietettiin yö motellissa. Tällön ei vielä päästy Californian puolelle. Seuraavana päiväna jatkettiin matkaa ja ajettiin seuraavat 5 tuntia + pysähdykset.tällön päästiin vihdoin  Californiaan ja oli kyl epätodelline olo ku pysähdyttiin ottamaan kuvia Welcome to California tiekyltistä! Päästiin siis meijän määränpäähän Angels Camp:iin. Siellä on resort missä meillä oli oma huoneisto. Tuolla resortissa oli kuntosali, uima-allas ja poreamme, ping pong pöytä, koriskenttä ja tennis court, eli oikeestaan kaikki mitä vois kuvitella!

We made it to California!! Ps. that wasn't the motel we stayed in, it was just a cool sign😂




Seuraavana päivä lähettiin saan ajelemaan ja ajettiin Yosemite national park:iin! Toi paikka oli kyl huikee, kuvist ei voi edes käsittää mut noi kalliot ja vesiputous oli niin isoja! Ja vuorilla kun oltiin, ni luntaki nähtiin. Että oli kyl näkemisen arvone paikka, voin suositella!

Yosamite national park

Nukutun yön jälkeen oli aika suunnata  Calaveras big trees state park:iin. Tuolla oli siis ihan käsittämättömän isoja puita! Oli jotenki vaan vaikee uskoo et noi oli oikeesti oikeita puita, koska esim. tossa ekassa kuvassa on vaikeeta edes nähdä mua seisomassa puun juurella, koska itse puu oli niin iso! Täkin oli  jotain mitä en ikiin tuu kyllä unohtamaan.


Seuraavana päivänä oli mun matkan kohokohta, mentiin San Franciscoon!! Golden Gate Bridge on jotain mitä oon aina unelmoinu näkeväni ja pääsin siis seisomaan ihan sen viereen😍! Niinku kuvista voi nähdä, taivas oli tollon vielä pilvessä ja sato ihan kaatalla. Tä ei kuitenkaan kokemusta tehny yhtään huonommaks, Oregonissa kun sataa ihan jatkuvasti ni sateeseen on ollu jo aikaa tottua😁


Ton jälkeen ajattiin toiseen paikkaan ja käveltiin ja vaan kaduilla kattomassa kaupunkia. Sade loppus ja aurinkoki tuli esiin! Rakastuin kyl tähän kaupunkiin ja toivon et pääsisin viel joku päivä takasin tonne näkemään enemmän paikkoja!
Cable Car! This was an amazing experience!



I have never in my life seen this many sea lions! they were so loud!
Kaiken tän kokemisen jälkeen oli aika suunnata takasin kotiinpäin. Tällä kertaa ajettiin vielä paljon enemmän kun menomatkalla. Ajettiin rannikoa pitkin ja yövyttiin tällä kertaa tosi kivassa hotellissa. Seuraavana päivänä ajettiin lähemmäs 9 tuntia!

On the way back home

Made it back to Oregon and sat in the car for a looong time. 


Ajettiin tän viikon aikana yhteensä 1800 mailia joka on noi 2896 kilometriä autolla! Eipä tuu vähään aikaan ikävä autossa istumista😅. Ainut ongelma tossa oli, et me molemmat Marian kaa oltiin tosi matkapahoinvoivia. Tie ei tosiaan ollu suora ja päädyttiin syömään motion sickness tabletteja joka päivä, jotka onneks autto suurimmaks.

Tästä huolimatta kokonaisuudessaa oli ihan huikee ja unohtumaton reissu ja oon vaan niin kiitollinen et päästiin Marian kanssa matkaan mukaan ja kokemaan niin paljon! Nyt on osa Californiasta koettu ja saa nähdä jos matka vie viel takasin tonne joku päivä!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

New host-family

Moikka! Enpäs oo vähään aikaan kirjotellu ni aattelin et nyt olis aika. En oo hirveesti tääl blogin puolella puhunu mun host-perheestä, ja ihan syystä. Oliven kanssa ei siis ollu ikinä mitään ongelmaa ja tuntuu et olisin aina tuntenu sen. Ongelma oli meijän host-äidin kanssa. Omasta mielestä suurin ongelma oli, et sen odotukset vaihtarien ottamisesta oli jotain iha muuta. Hän eros aviomiehensä kanssa 5 vuotta sitten, joten hän oli asunut yksin 5 vuotta, ja lapset on jo naimisissa ja asuu omillaan. Joten kun me tultiin Oliven kanssa taloon, se ilmesesti odotti saavansa kaks hyvää kaveria jotka viettää jokasen hetken sen kanssa.

Reality et ihan ollu tämä, meillä on koulu, urheilu ja kaverit täällä, ei pelkästään telkkarin kattominen hänen kanssa. Pitkin vuotta hän aina aika ajoin tuli valittamaan meille miten me ei yhtään olla kiinnostuneita hänen elämöstään eikä puhuta sille yhtään. Omasta mielestä Oliven kanssa tämä ei ollut yhtään totta, ja mitä ikinä me tehtiinkään, se oli aina väärin. Joten vois sanoa että talossa ei mitenkään hirveen hyvi menny. En aio mitenkään tarkemmin tätä nyt selittää, mutta tossa ennen joulua jouduttiin Oliven kanssa soittamaan hätäkeskukseen kun löydettiin host-äiti lattialta makaamasta ku tultiin kotiin. Myöhemmin sit saatiin selville et se oli juonu vöhö liikaa ja sammunnu keittiöön. Anyways, myöhemmin se alko syyttämään meitä hätäkeskukseen soittamisesta ja meijän reagoinnista koko asiaan joka oli hänen mielestään ylireagointia. Tollon jo puhuttiin Oliven kanssa et olisko aika muuttaa pois. Haluttiin kuitenki asua yhessä, joten ei sit kerrottu tästä kenellekkään eikä tehty asialle mitään.

Nyt sitten maaliskuus alussa pienen lisädraaman jälkeen host-mom päätti et meijän pitää löytää uudet perheet. Joten seuraavana päivänä mä muutin mun koordinaattorin luo ja Olive hänen kaverin luo. Ollaan näissä perheissä nyt loppuvuosi, ja voin sanoa että vaikka ei asutakkaa enää yhdessä, on asiat niin paljon paremmin nyt.
Mulla on nyt host-mom ja host-dad joiden lapset ei enää asu kotona. Heillä on ollu vaihtareita ennenkin, ja he on tosi mukavia. Oon vaan nii kiitollinen heille et ne otti mut näin myöhään osaks perhettä! Tuntuu et vihdoinkin mun ei tarvii enää stressata koko ajan ja voin olla kotona rennosti.

Joten kaikki nykyset ja tulevat vaihtarit jotka sattuu lukemaan tätä, muistakaa, ikinä ei oo liian myöhästä vaihtaa perhettä. Perheen vaihtaminen ei oo mitenkään iso ja vaikee juttu jota pitää välttää ihan viimeseen asti. Jos asiat ei vaan oo hyvin ja jos on oikeesti yrittäny parantaa asiaa, ni kertokaa omalle vaihtarijärjestölle ja ne kyllä aina löytää paikan johon mennä. Vaihtarivuoden on tarkotus olla hyvö kokemus, ja jos tuntuu et tä ei toteudu omassa host-perheessä, ni puhukaa asiasta ja vaihtarijärjestöt osaa auttaa, he on siellä teitä varten.

Mulla siis tällä hetkellä kolme ja puoli kuukautta jäljellä, tiiän et kaikki vaihtarit sanoo tän, mut se on vaan niin totta, aika menee ihan super nopeesti! Nyt uuden perheen myötä mulla on sellane fiilis et loppuvuosi tulee olemaan vielä parempi ku tähän mennessä, ja nyt vaan pitää ottaa kaikki irti nöistö viimisistö kuukausista!

❤️