Viime viikot on ollut kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. AFS soitti viime viikolla, että en todennäköisesti pääsekään lähtemään matkaan suunniteltuna lähtöpäivänä 7.9 host-perheen puuttumisen takia. Kuten varmaan osaatte kuvitella, ei fiilikset ollu kovin korkealla tämän jälkeen. Nyt kuitenkin pari päivää sitten sain tietää, että joku perhe olisi kiinnostunut ottamaan mut luokseen! Tä oli juuri se mitä olin odottanut yli vuoden kuulevani! Tänään, kymmeneltä illalla alle kaksi päivää ennen lähtöä asia vihdoin varmistui ja sain tietää tarkemmat tiedot tulevasta perheestä ja koulusta!
Tulevan vuoden tulen siis viettämään Oregonin osavaltiossa, kaupungissa nimeltä Stayton. Kyseinen kaupunki on melko pieni, väkiluvultaan vähän päälle 8000. Tästä huolimatta high school johon oon menossa, on päälle 700 oppilaan koulu!
Host-perheenä mulle ton vuoden aikana tulee toimimaan host-mom kahden pienen koiran kanssa. Hänellä on lapsia jotka ovat muuttaneet jo pois, joten tuun asumaan kahdestaan hänen kanssaan! Täällä Suomessa mulla on melko iso perhe, joten oon aina tottunut siihen että ympärillä on sisaruksia. Asuminen kahdestaan tulee siis olemaan tosi erilaista😄. Odotan kuitenkin innolla päästä näkemään millaista meidän arki tulee olemaan!
Nyt on kyllä niin hyvä fiilis! Vihdoinki tuntuu, että asiat loksahtaa paikoilleen kaiken sen kuukausien stressaamisen jälkeen. Oon odottanut lähtöä jo niin kauan, enkä voi uskoa että mulla on yksi ainoa kokonainen päivä jäljellä Suomessa! Nyt kaikkien lomakkeiden lukemisen jälkeen mun host-mom vaikuttaa aivan ihanalta enkä malttais odottaa hänen tapaamistaan!
Ainoa asia joka vähän pelottaa on englannin puhuminen. Pelottaa etten ymmärrä mitä mulle sanotaan tai että muut ei ymmärrä mitä itse yritän sönköttää😅. Muiden kokemusten perusteella englannin puhuminen tulee kuitenkin luontevaksi jo parissa päivässä, joten siihen yritän nyt luottaa😄.
Huomenna siis luvassa kavereiden näkemistä viimeistä kertaa, pakkausta ja tulevan vuoden fiilistelyä! <3
Nyt on kyllä niin hyvä fiilis! Vihdoinki tuntuu, että asiat loksahtaa paikoilleen kaiken sen kuukausien stressaamisen jälkeen. Oon odottanut lähtöä jo niin kauan, enkä voi uskoa että mulla on yksi ainoa kokonainen päivä jäljellä Suomessa! Nyt kaikkien lomakkeiden lukemisen jälkeen mun host-mom vaikuttaa aivan ihanalta enkä malttais odottaa hänen tapaamistaan!
Ainoa asia joka vähän pelottaa on englannin puhuminen. Pelottaa etten ymmärrä mitä mulle sanotaan tai että muut ei ymmärrä mitä itse yritän sönköttää😅. Muiden kokemusten perusteella englannin puhuminen tulee kuitenkin luontevaksi jo parissa päivässä, joten siihen yritän nyt luottaa😄.
Huomenna siis luvassa kavereiden näkemistä viimeistä kertaa, pakkausta ja tulevan vuoden fiilistelyä! <3
Oregon kartalla
Stayton
Satyton High School
Koulun julkisivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti